18.05.

Toimintaa vai toimettomuutta?

Hieno homma, kaupunki on saanut taas pestyä hiekoitustoiminnan aiheuttamat pölyt pois kaduilta. Pian myös kesäleiritoiminta pyörähtää käyntiin ja puistotoiminnan kesätyöntekijät aloittavat viheralueiden kunnostustoiminnan. Yritykset ovat saaneet kirjattua toimintakatsauksiinsa liiketoiminnan avainlukujen lisäksi vuoden ympäristötoiminnan, markkinointitoiminnan ja henkilöstötoiminnan kulmakivet.

Toiminta on ihan hyvä sana sopivassa kohdassa käytettynä. Varsin käyttökelpoisia, vakiintuneita ja vaikeasti korvattavia ovat esimerkiksi käsitteet yritystoiminta, toimintaelokuva ja toimintaterapia – sekä yllä mainittu liiketoiminta.

Liian usein sana kuitenkin putkahtaa tekstissä vastaan yhteyksissä, joissa se ei lainkaan lisää toiminnallisuutta, vaan päinvastoin jumittaa ja kuormittaa lukijaa. Hiekoitustoiminnan sijaan riittää hiekoitus ja markkinointitoiminta on markkinointia.

Yksi pitkä yhdyssana ei tee tekstiä vielä vaikealukuiseksi, mutta on muitakin syitä välttää näitä sanayhdistelmiä. Ylimääräiset paisutukset tekevät tekstistä epämääräistä. Tilannetta havainnollistaa synonyymisanakirja, joka löytää toiminta-sanalle jopa yli 70 vastinetta. Lukija joutuu siis tekemään melkoisesti alitajuista työtä miettiessään, mitä sanalla oikeastaan tarkoitetaan. Onko toiminta tällä kertaa työskentelyä, vilkkautta, tekemistä, hanke vai kenties reagointia? Entä mikä on toiminnan vastakohta? Toimettomuus vai toimimattomuus?

Sävy kaikissa toiminnan synonyymeiksi luettavissa sanoissa on kovin erilainen. Tekstin editoijalle sana onkin painajainen, koska on mahdoton arvata, mitä kirjoittaja on sillä tarkalleen ottaen tarkoittanut. Mitä on henkilöstötoiminta tässä yrityksessä ja tässä yhteydessä? Onko se virkistäytymistä, yhteisöllisyyden herättelyä vai kenties jotakin työterveyteen tai palkanmaksuun liittyvää?

Toisaalta – kuka sanoo, että ei saisi kirjoittaa epämääräisesti? Saahan sitä ja joskus jopa täytyy. Toiminta ja muut yleistävät lopukkeet eivät ole ilmaantuneet kieleen sattumalta, vaan tarpeeseen. Ne ovat syntyneet politiikassa ja uskonnossa, yritysten strategiaryhmissä ja hallinnossa. Siellä, missä asioista ei voi puhua aivan suoraan tai asia on vasta kehittelyasteella ja täsmällisempää tietoa ei ole.

Sallittakoon se siis heille, jotka pyöristävät tarkoituksella. Nähdään se yhtenä osana kielen rikkautta. Mutta please, ei oteta tavaksi siellä, missä suorat sanat vahvistavat viestin perillemenoa – ja panevat toimintaan vauhtia.

Anne Kohtala
viestintäasiantuntija, toimittaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Nimi *