16.03.

Kieli paljastaa ikäsi

Ei oo todellista. Käytätkö sä välimerkkejä sun postauksissa? Vähän noloo. Ash. Aina saa hävetä.

Myönnettäköön, että nyt osui jälkikasvun kommentti arkaan paikkaan. Nuoriso on vuosikymmenten saatossa tuonut Suomen kieleen monta hyvää sanaa, mutta please, älä anna tämän mennä läpi. Ymmärrä, että välimerkit ovat tekstin aivot ja rytmi. Niiden voimalla ymmärretään, mitä siinä sanotaan. Sitä paitsi olen vasta luopunut pistekolmikosta lauseen lopussa, jotta en vaikuttaisi keski-ikäiseltä…

Jokaisella sukupolvella on kielessä omat suosikkinsa ja inhokkinsa. Jos nuorten kielessä hymyilyttävät nyt semimageet paidat, spedet tyypit, faijan raget tai mutsin stalkkaamiset, muutaman vuoden kuluttua osa näistä ilmauksista on peruskauraa kaikkien kielessä. Toinen vaihtoehto tietysti on, että sanat käytetään kuoliaaksi eli syntyy muoti-ilmauksia, joita ei enää kukaan kestä. Veikkaan, että rageeminen ainakin heilahtaa hyvin pian jompaankumpaan laariin.

Normipäiviä ja myötähäpeää

Kieli herättää ja on aina herättänyt käyttäjissään vahvoja tunteita. Kun sana tai sanonta inhottaa, se inhottaa ja piste. Tutkitusti eniten ärsyttävät turhina pidetyt partikkelit (elikkä, niinku), muoti-ilmaukset (puitteissa, pitkässä juoksussa), lainasanat (miitinki, sikspäkki), sivistyssanat (fasiliteetti, prioriteetti) ja englannin kielen sanat, joita sellaisinaan tungetaan suomalaisiin lauserakenteisiin (about, anyway).

Inhotut kielen ilmiöt ovat tyypillisesti joko uusia tai turhia. Uutuudet yhdistetään usein nuorten kieleen, missä on jo lähtökohtaisesti riittävästi ärsytysmomenttia monelle. Puheelle tyypillisistä partikkeleista taas harmistutaan, kun ne eivät tuo uutta informaatiota. Niin joustavia kuin me kielenkäyttäjät kuvittelemmekin olevamme, tosiasiassa pidämme kaikenlaisia muutoksia huolestuttavina. Positiivisia tunteita nettipalstojen kielikeskusteluissa näyttävät herättävän vain mahdollisimman alkuperäisinä säilyneet sanat ja rakenteet.

Kielen kehityksen jarruna eivät siis olekaan vain hitaasti päivittyvät normit, vaan käyttäjien oma uskollisuus ja rakkaus kieltään kohtaan. Ei ole suomen kieleen juurtunut meitsie, vaikka usein ”meitsi tahtoo mukaan”. Eikä ole julkisia budjetteja hetkeen leikattu juustohöylällä.

Mutta kun uudella sanalla tai ilmauksella on aidosti käyttöä, se voi tarttua yllättävänkin äkkiä. Minulla ainakin on aika usein normipäivä. Joskus olen mukavuusalueella, toisinaan sen ulkopuolella. Tunnen myötähäpeää, ja elämäni on arpomista ja säätämistä. Nämä kaikki ilmaukset ovat tulleet suomen kieleen tällä vuosituhannella.

Eeppistä ja vieläpä totta.

Facebook
Facebook
Google+
Google+
http://www.bstr.fi/kieli-paljastaa-ikasi/">
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Nimi *